Ei kannata tehdä tätä virhettä, että jättää pitkähihastavaatetta päälle ruokailun ajaksi. |
Meillä asuu "topakka" ja suloinen puolivuotias. Kahden viikon aikana on alettu ottamaan kiinteitä ruokia päivittäin syötäväksi. Kiinnostuin tässä puolen vuoden sisällä tosissaan sormiruokailusta ja otinkin siitä selvää jonkun verran. Niinpä tyttö on aloittanut ruokailut sormiruoan parissa. Kaurapuuron hän syö lusikalla (ja sormin) ja me autamme täyttämällä lusikan.
Olin ennen sitä mieltä, että ei kait pienelle lapselle voi antaa, kuin sosemuodossa ruokaa. Pian pieni tukehtuu isoihin paloihin ym. Siksipä sanonkin, että oli erittäin silmiä avaavaa lukea "Omin sormin suuhun"- kirja. Eihän se pieni kakominen ruokaillessa tarkotakaan sitä, että vauva on tukehtumassa. Vauvoilla tämä refleksi käynnistyy, ennen kuin ruoka ehtii suun takaosaan. Puolivuotialla kakomisrefleksi laukeaa edempänä kielellä, kuin aikuisella. Hurjan kuulostahan se on, kuin pikkuinen alkaa kakomaan esim parsakaalen pala suussa. Niin on vain neiti äidilleen näyttänyt, että tästä selvitään ja tämä kuuluu asiaan. Kakomisrefleksi katoaa pikkuhiljaa vauvan ollessa seitsämän kuukauden ikäinen. Tämä refleksi onkin avainasemassa sormiruokailun alkumetreillä.
Mutta oih ja voih. Sotkulta ei voi välttyä. Syömisympäristö on kamalan näköinen, kun lapsi on saanut itse opetella. Ruokaa hierotaan pitkin pöytää ja naamaa, pieniä kuolaisia paloja tippuu pitkin lattiaa... Varsinkin puuron syöminen on mielenkiintoista. Neidillä on kamala kiire saada se lusikka suuhun; hyvä että lusikka ehtii saada lisää täytettä, kun se viuhahtaa jo kohti suuta. Välillä paremmin ja välillä huonommin, onneksi yleensä kuitenkin paremmin. Kaikista paras on pukeutumisen kannalta, kun jättää pelkän vaipan päälle ja ruokalappu. Muuten tulee liikaa pyykkiä ruokailujen jälkeen...
Mitä meillä on maisteltu tähän mennessä?
- kurkkua
- avokadoa
- parsakaalta
- bataattia
- riisikakkua
- maissinaksuja (nämä ovat ihan ykkösherkkua!)
- banaania
- kananmunaa
- kaurapuuroa
- ruisnappeja
(laskin tähän kaikki pienen pienet maistiaisetkin)
Pikkuhiljaa lisäillään ruoka-aineita ruokavalioon. Mistään ruoka-aineesta ei oo tähän mennessä tullut oireita (koputtaa puuta) ja kaikki on mennyt ääntä kohti. Neiti ihan selvästi tietää jo, milloin pääsee syömään. Hän alkaa pitämään levotonta ääntä, katse hakee jotain, mitä voisi käteen napata ja kädet heiluu. En ota tyttöä nälkäisenä syömään, vaan ensin hän saa maidon ja sitten vasta kiinteitä syömään. Tutustumistahan se vielä suurimmaksi osin on. Vaikkakin ihan selvästi jo moni suupala päätyy ihan nielaistavaksikin ja vaipan sisällöstäkin tämä on huomattavissa. Nämä pienet kyllä oppivat nopeasti.
Ps. Vähäistä ollut tämä minun koneella istuminen lähiaikoina. Vielä on blogeihin tutustuminen kesken, mutta kaikki ajallaan.