tiistai 16. helmikuuta 2016

PUOLIVUOTIAS



Niin hassunkurisen touhun nään:

suu tuoss´on sepposen seljällään,
suu pieni ja hampaaton
Se naurua on!

Suu pieni, mikä sua naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sill´on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat,
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.

-Aaro Hellaakoski-
Tuntuu haikealta ajatella, että puoli vuotta sitten meidän neiti oli avuton pieni nyytti. Nyt meillä asustelee omatahtoinen, hyväntuulinen ja tyytyväinen puolivuotias. Hymy syttyy huulille tuon tuosta ja kaksi pientä hampaan alkua pilkistää suusta. Hampaiden teko on kurjaa puuhaa, ikeniä kutittaa, eikä oikeen ruokakaan maistu.

Liikkuvainen tapaus tämä meidän puolivuotias. Ryömien on menty nyt reilut kaksi viikkoa ja vauhti vain kiihtyy. Olohuoneesta pääsee ryömimällä nopasti isoveljen leikkejä katsomaan.. Mikään lattiantasolla oleva ei saa enää olla rauhassa, oli sitten kyse imurista, tai vaikka tuolin jaloista. Kaikkea täytyy tunnustella ja vähän maistella. Tänään tyttö on yrittänyt myös nousta konttausasentoon, sekä mm tiskikoneen kannen päälle. Äidin puolesta ei kyllä tarvitsisi ollenkaan kiirehtiä. 


Lempileikit on kukkuu-leikki ja laulu- ja loruleikit. Samoin isoveljen rakentamat majat on kivoja; siellä voi olla yhdessä "retkellä". Tuon tuosta kuuluu lasten suusta onnellista naurua, kun he yhdessä touhuavat.

Pikkuhiljaa aloitellaan kiinteiden syömistä. Muutaman kerran neiti onkin saanut jo maistiaisia ja nämä kerrat on tapahtunut sormiruokaillen. Tarkoitus oliskin, että ruokailut tapahtuis pääosin sormiruokaillen, millekään fanaattiselle linjalle ei kuitenkaan lähdetä. Katsotaan mitä tuleman pitää. "Omin sormin suuhun"-kirjaa olen lukenut ja tutustunut muutenkin sormiruokailun ihmeelliseen maailmaan. Mielenkiintoista kerrassaan.

Sellainen rakkauspakkaus puolivuotias meillä asuu, onnellinen hänestä! ♥

Onko sormiruokailu sinulle tuttu juttu? Onko sinulla antaa jotain erityisen hyviä vinkkejä aiheeseen liittyen? 

2 kommenttia:

  1. Meillä on aloitettu sormiruokailu heti ku on kädessö jotain pysynyt. Meillä 8kk kummatkin lapset on jo pää osin syönyt itse paitse keitot ja puurot. Vanhempi alko syömään itse ja käyttään normaalia kuppia 1v7kk iässä. Sen jälkeen ei oo apua tarvinnut jos pilkkoo valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuossa sormiruokailussa puolensa, mutta enempi nään siinä hyvää. Mukava, kun saa koko perhe syödä samaan aikaan ruokansa, eikä kenenkään tarvitse odotella. Hyvin on kyllä teidän lapset alkaneet syömään itse. :)

      Poista